Tämä päivä oli hyvin odotettu, etenkin Salkkareiden osalta. Palaan aiheeseen kohta. Päätin olla lähtemättä tänään yhtään mihinkään, otin eräästä asiasta selvää (ja pääsin ajattelemasta asiaa) ja tässä sitä vain on sitten chillailtu.

Salkkarit jäivät ennen jatkumistaan sellaiseen kohtaan, että tämäniltainen jakso oli aivan pakko katsoa. Se oli kuulemma vuotanut nettiin etukäteen, mutta vaikka jakso olisi ollutkin saatavillani, en luultavasti olisi sitä etukäteen halunnut nähdä... Jännitystä pitää olla elämässä, ja vaikka sitä on joskus ollut liiankin kanssa (muissa asioissa) niin tässä koen sen pelkästään mukavana. No, jakso ei kirvoittanut minussa sellaista hyvänolontunnetta, kuten ehkä olin ennen sitä maalaillut. Ikäväkseni Salla jätti maalliset murheet ja Ismo-raukka jäi taas ihan yksin. Lisäksi useat porukasta makaavat sairaalassa kuka missäkin kunnossa, ja Paula maan povessa jossain Eeron kyhäämässä arkussa. Huoh. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä.

Palaan taas ihan ensimmäiseen kirjoitukseeni täällä. Siihen liittyen eräs entinen ”ystäväni” oli eräältä taholta (jätän sen nyt tässä mainitsematta) kuullut minun puhuneen nimenomaan siitä, että nämä epämääräiset ihmissuhteet ovat nyt minun osaltani täysin finito. Tämä henkilö kyseli, olenko kenties suuttunut hänelle ja hänen siskolleen. (Oikeastaan hän taisikin kysyä, olenko vihassa heille.) Itse asiassa hän ei osunut ihan naulan kantaan, koska ”suuttua” verbi ei ole minusta tässä yhteydessä se kaikista parhain. En koe itseäni suuttuneeksi, ainakaan tällä hetkellä. ”Kyllästynyt” olisi ehkä parempi ilmaus tähän tilanteeseen – se taitaa kuvata tunnetilojani aika hyvin. Toki siinä sivussa on ilmassa asian suhteen ärtymystä, jos näin kauniisti sanotaan…

Joka tapauksessa kielsin olevani suuttunut. Se puolestaan ei ole varsinaista valehtelua, koska suuttunuthan minä en ole, vaikka pinnassa on kyllä monenlaista muuta tunnetta. Mielessäni liikkui jos minkälaista lisäystä kommenttiini siitä, etten ole suuttunut heille, mutta enpä sitten viitsinyt aukaista suuta. Koin sen tarpeettomaksi, ja ajattelin, ettei siitä olisi seurannut mitään, josta minä olisin hyötynyt. Jälkeenpäin kyllä vinkkasin tällekin henkilölle, että jokainenhan varmasti tietää tekemisensä ja tekemättä jättämisensä, minunko pitäisi toimia ihmisten omanatuntona?

Luin tänään jostain sensaatiolehdestä (se oli joko Ilta Sanomat tai Iltalehti) pilaantunen lihan myynnistä Suomen kaupoissa niin sanotulla tuoretiskillä. Ällöttävää. En tiedä, menenkö tuoretiskeille ihan heti ostoksille. Kukapa sitä tietää, mitä kaupoissa myydään. Tosin ainakin eräässä kaupassa jossa itse olin töissä elintarvikepuolella (tiskarina) pidettiin todella tiukasti kiinni kaikesta hygieniaa koskevista määräyksistä. Luultavasti useimmissa paikoissa ollaan näistä tarkkoja, mutta tiedä häntä sitten. Oli miten oli, koetan ajatella jotain vähemmän inhottavaa...

...Vaikka tätini kulmakarvoja. Hän oli kuulemma käyttänyt kulmakarvojensa ulkoasun kohennukseen 500 euroa. Aluksi minulle kerrottiin, että kulmakarvat oli värjätty, jonka jälkeen minulle selvisi, että ne olikin tatuoitu. Tietysti hinnan ymmärtää hieman paremmin, kysehän on kuitenkin tatuoinnista, joka melko kallista on... Mutta kallista tuo on minusta silti, vaikken tiedäkään, missä hinnoissa kyseiset palvelut yleensä liikkuvat. 500 voi olla jollekin pienirahasumma, mutta silti... Käyttäisittekö kulmiinne tuollaisen summan rahaa? Minä en, en ainakaan tällä hetkellä ihan rahatilanteeni puolesta. Enkä ehkä muutenkaan - minusta tuollaiselle summalle olisi paljon muutakin käyttöä. Joku voisi käyttää sen velkojensa hoitamiseen, tai vaikkapa vuokraan. Tuollaisella rahalla saisi kaupasta aika monta paitaa tai aika monet farkut tai aika paljon muita vaatteita. Tuolla rahalla kustantaisi jopa pramean hääpuvun. Sillä voisi matkustaa jonnekin. Se kattaisi hyvin syömistä, leffassa käymistä, joitakin ravintolailtojakin - jos säästeliäästi humputtelisi. Älä nyt luule, että pohdiskeluni kulmakarvojen laiton kalleudesta johtuu kateudesta, ei. Mietin vain, onko yksinkertaisesti järkeä laittaa kulmakarvoihin noin paljoa rahaa. Vastaukseni on jyrkkä ei, mutta kukin tietysti varallisuutensa mukaan.

Harmittaa, sillä nyt olisi aikaa näyteikkunaostoksille. (Harmittaa myös, että eräs toiveeni ei toteutunut tänään.) Nyt olisi myös sopivan hämärää. Kuitenkin tällaisessakin pikkukaupungissa on alkanut tapahtua niin paljon, että tuntuu ikävältä ajatukselta lähteä seilaamaan keskustaan päin, vaikka se tuossa kivenheiton päässä onkin. Voi olla, että en liiku tästä enää tänä iltana mihinkään. Huomiseksi pitäisi keksiä jotain tekemistä, mutta mitä?